Vapaaehtoiset sielut ovat niitä, jotka ovat lähtöisin Maan omasta ihmissielujen virrasta mutta valitsivat ennen syntymäänsä inkarnoitua tämän voimakkaan planetaarisen siirtymän aikana. He eivät ole täällä paetakseen Maata eivätkä tarkkaillakseen sitä kaukaa. He ovat täällä, koska he rakastavat Maata syvästi. Nämä sielukompleksit sanoivat pohjimmiltaan, että he astuvat jälleen kolmanteen tiheyteen eivätkä unohda, keitä he ovat. He heräävät tämän illuusiokompleksin sisältä ja auttavat siten muita muistamaan. Vapaaehtoiset tuntevat usein voimakasta vastuuntuntoa tietämättä miksi. Syvän vedon kohti palvelemista, parantamista, opettamista tai muiden vakauttamista voi aistia, ja on emotionaalista herkkyyttä kollektiiviselle tuskalle sekä uupumusta, jolle ei ole fyysistä selitystä. He kantavat myötätunnon koodeja kosmisen muiston sijaan. Vaeltajista puheen ollen: vaeltajat ovat sielukomplekseja, jotka eivät ole lähtöisin Maasta. He tulivat tähtijärjestelmien kehittyneistä sivilisaatioista, kuten plejadilaiset, siriuslaiset, arkturuslaiset, andromedalaiset ja muut, jotka aikoinaan saattoivat päätökseen omat evoluutiokiertonsa. He valitsivat inkarnoitua tänne Maahan tietäen täysin riskin, että he saattavat unohtaa kaiken ja eksyä tiheyteen. Vaeltajat kantavat galaktista muistia syvällä sielukompleksiensa kentissä. Vaikka se herää usein vasta myöhemmin elämässä, he kokevat usein, ettei Maa ole koti. He kokevat usein vaikeuksia sopeutua yhteiskunnan järjestelmiin, äkillisiä henkisiä heräämisiä ja voimakasta resonanssia tähtitaivaan tai muinaisen tiedon kanssa. Siinä missä vapaaehtoiset ankkuroivat inhimillistä myötätuntoa, vaeltajat ankkuroivat kosmista taajuutta. Keskeinen ero on, että vapaaehtoiset ovat Maasta lähtöisin olevia sielukomplekseja, kun taas vaeltajat ovat muualta kuin Maasta lähtöisin olevia sielukomplekseja.